Luin tässä eräänä päivänä artikkelin eräästä naisesta joka oli vapaaehtoisen lapsettomuuden takia saanut haukkumaryöpyn sosiaalisessa mediassa. Kyseinen juttu herätti mietteitä sillä olen itsekin vapaaehtoisesti lapseton. En lähde selittelemään syitäni, totean vain, että mielestäni toimimme vastuullisesti. Hyvin monet tuttavapiirissämme ovat ihmetelleet mieheni ja minun ratkaisuani. Kaikki eivät ole suinkaan ymmärtäneet sitä vaikka olemme kertoneet syynkin.

Ihmettelen suuresti tätä asennetta. Jokaisen pitäisi mahtua tiettyyn muottiin. Ahdasmielisyys on lisääntymään päin. En ole somessa, enkä kaipaakaan sinne, jos tällaisen ryöpyn ja uhkaukset saa niskaansa "väärästä" mielipiteestä. 

En vihaa lapsia, olen tehnyt työtä päiväkodeissa useita vuosia. Meillä on myös kummilapsi. Perheenjäseninä on kuitenkin minun ja mieheni lisäksi kaksi kissaa. 

Joku voisi sanoa, että olemme itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia. Tiedän, että tällainen elämäntilanne herättää monia tunteita, taustalta voi kuitenkin löytyä hyvinkin monenlaisia syitä, miksi ihmiset yleensä ottaen päätyvät tähän ratkaisuun.

Maailma ei ole mustavalkoinen. Aikanaan tämän ratkaisun tekeminen ei ollut helppoa. Joskus on kuitenkin parempi kuunnella järjen ääntä. Elämässä voi olla paljon muutakin sisältöä, se ei välttämättä ole köyhää ilman lapsia.