Uunissa kypsyy nyt kyseinen ruokalaji. Olen ollut vajaan viikon sairaalassa, koska pääkoppa hajosi totaalisesti. Pääsin tänään parin päivän lomalle ja mieheni päätti hemmotella minua tällä ruokalajilla. Lääkitystä on lisätty: olen koko ajan väsynyt, eikä ajatus tahdo kulkea kovin nopeasti. Sairaalassa ensimmäiset pari päivää menivät lähinnä nukkumiseen, sillä yöunetkin kärsivät jatkuvista harhoista ja pelkotiloista.

Yritin koko alkusyksyn tsempata itseäni, etten joutuisi tähän tilanteeseen taas, mutta niin siinä vain kävi. Sairaalassa olo ei ole mitään mieltä ylentävää. Itsetunto laskee aina pykälän verran lisää kun haukkuu itseään siitä, ettei pärjännytkään kotona. Se lisää masennustilaa vain entisestään ja uusi kierre on valmis.

Sukulaiset eivät oikein pidä yhteyttä, eivätkä ymmärrä sairauttani. Valitan vain turhasta, syy löytyy miehestäni yms. Järjetöntä, mutta näin se vain on.

Nytkin olen melko ahdistunut, vaikka kaikki on hyvin. En suinkaan ole vielä kunnossa, mutta pohjalta ei ole kuin yksi tie...

Burgundin pata hautuu ja niin kai mielenikin. Olen kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita elämässäni on, mutta sairauteni on ja pysyy. Välillä se on hiljaa, mutta nyt se myllertää taifuunin lailla sisimmässäni. En saa itseäni terveeksi taikasauvan heilautuksella, mutta toivon, että pääsisin taas edes jonkinlaiseen kuntoon, jotta voin jatkaa elämääni eteenpäin. Tällä hetkellä se on kaukainen haave...